Lemin kirkon 240-vuotisjuhla sunnuntaina 14.6.
Soutu kirkkoveneellä Lemillä Jalkosalmelta kirkonkylälle sunnuntaiaamuna on peruttu sääolojen vuoksi.
Juhlamessu klo 10
Messua vietetään vuonna 1786 käytössä ollutta jumalanpalveluskaavaa mukaillen. Liturgia Tapio Kilpiä, Saarna lääninrovasti Hannu Haikonen, kanttorina Seija Tapanainen, avustamassa Minna Järvinen, (viulu), Lea Karhinen, Paula Tuomi, Hannu Hakonen.
Messun virsiä harjoitellaan etukäteen avoimissa harjoituksissa to 4.6. klo 18 Kerhosalissa ja to 11.6. klo 17 kirkossa.
Juhlakahvit kirkkomaalla.
Pienoisnäytelmä ”Keitä me olemme” yhteistyössä Lemin nuorisoseuran kanssa. Käsikirjoitus Teemu Salohalme, ohjaus Sami Sivonen. Rooleissa Eija Kuitto, Nella Voutilainen ja Arto Heimonen.
Päätöspuheenvuoro ”Täällä ennen ja tänään”, Tapio Kilpiä.
240-vuotias viistovartinen
Lemin kolmas eli nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1786. Tuolloin Lemin alue kuului Taipalsaaren seurakuntaa, joka oli osa Venäjän keisarikuntaan kuuluvaa Vanhaa Suomea.
Ensimmäistä kirkkoa samaiselle mäelle ison kiven taa lemiläiset alkoivat rakentaa vuonna 1688. Se joutui tuhopolton kohteeksi jo ennen valmistumistaan vuonna 1670. Toinen kirkko valmistui vuonna 1688, jolloin Lemistä tehtiin kappeliseurakunta, joka sai myös ensimmäisen oman pappinsa. Toinen kirkko palveli liki vuosisadan, mutta alkoi ajan myötä sekä käymään pieneksi että rappeutumaan. Oli aika käydä uuden kirkon suunnitteluun.
Nykyisen kirkon rakentajana toimi savitaipalelainen kirkonrakentajamestari Juhana Salonen. Lemin kirkko on hänen varhaisempia töitään. Kirkon tekee erityiseksi viistovartinen hirsirakenne ja apilanlehtimallinen kattoholvi, jotka yhdessä muodostavat paitsi ainutlaatuisen kauniin kokonaisuuden, myös erityisen hyvän akustiikan.
240 vuotensa aikana kirkko on kokenut muutoksia, sotia ja läheltä piti-tilanteita. Samana aikana on valtakunta vaihtunut ja seurakuntarakennekin muuttunut useaan otteeseen. Kirkon sisätilat on remontoitu viimeksi akateemikko Juha Leiviskän johdolla vuonna 1969. Ulkoremontti on tehty vuonna 2024.
Alun perin kirkko oli ulkoa ja sisältä paljasta ja maalaamatonta hirttä. Ulkoa seinät on joskus maalattu punaiseksi ja vuoden 1874 aikoihin ne saivat nykyisen pintansa. Katto oli alun perin paanua, sitten pärettä ja vuodesta 1950 alkaen jälleen paanua.
Sisällä valon määrä on kasvanut ikkunoiden suurentamisen ja seinien maalaamisen myötä. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet kuorissa eli alttarisakarassa. Alun perin alttaritauluna palveli ikkuna kirkkomaalle. Ikkuna tukittiin, kun sakasti rakennettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1874. Aiemmin e oli sijainnut saarnatuolin viereisen sisäsakaran kohdalla. Kun alttarin ikkuna tukittiin, alttaritauluksi asetettiin yksinkertainen ristimaalaus, joka on tätä nykyä kellotapulin alakerrassa. Nykyisen alttaritaulun lemiläinen Antti Muukka maalasi sata vuotta sitten.
Alkuperäisimmän istumakokemuksen saa käymällä sivulehtereillä, joissa on säilytetty alkuperäiset penkit. Salin penkistö on ”vain” satavuotias, samoin kuin lattia penkkien alla.
Kuvassa kirkko sisältä vuoden 1900 paikkeilla.